Kristittyjen asema kuitenkin turvattiin heidän maksamiensa verojen vastikkeeksi. Myös juutalaiset hyväksyttiin ja tästä syystä länsigoottien aikana maasta paenneet juutalaiset alkoivat palata takaisin Espanjaan.
Uudet hallitsijat perustivat 20 uutta kaupunkia ja yhteiskunta olikin varsin kaupungistunut. Kaupunkien loistokkaasta elämästä kertoivat palatsit, yleiset kylpylät, moskeijat, torit, suihkulähteet ja puutarhat. Myös maanviljelys kehittyi. Aiemmin viljeltyjen viljan, viinin ja oliivin lisäksi alkoi riisin, sahramin, puuvillan, appelsiinin, sitruunan, melonin, viikunan, omenan, päärynän, granaattiomenan, banaanin, taatelin, kastanjan ja palkokasvien viljely Espanjassa. Myös kalatalous elpyi.
Kristityt valtasivat Granadan kuningaskunnan, mihin kuuluivat Málagan, Granadan ja Almerían provinssit, vasta vuonna 1492, vuonna , jolloin Kristoffer Kolumbus löysi "Intian". Ibero-islamilaisen kulttuurin parhaiten säilynyt muistomerkki Alhambran palatsi rakennettiin 1200-1300 luvuilla.
Córdoba oli itsenäisen umaijadien emiraatin ja kalifikunnan pääkaupunki vuoteen 1031 saakka. Kaupungin kanssa loistossa ja väkiluvussa kilpailivat vain Bagdad ja Kostantinipoli.
Córdoban moskeija on edelleen paras esimerkki Pyreneiden niemimaan kukoistavasta maurilaiskulttuurista.
Abd al-Rahman I (s. 731-k.788) oli onnistunut pakenemaan abbasidejä, Damaskoksen hallitsijadynastiaa vuonna 756 Välimeren toisesta päästä toiseen ja asettui aluksi tukijoukkoja keräilemään Nerjan Almunécariin.
Abd al-Rahman I julistautui provinssin itsenäiseksi emiiriksi (756-788).
Hän tunnusti abbasidien pääkaupungin Bagdadin kalifin johtoaseman. Uusi emiiri, Abd al-Rahman I, kunnioitti alamaistensa laillisia oikeuksia ja salli uskonvapauden.
Abd al-Rahman I:n seuraaja oli hänen poikansa Hisham I, emiiri vuosina 788-796. Hisham I jatkoi isänsä vuonna 785 aloittaman Suuren Moskeijan rakentamista. Hänen valtakautensa oli rauhallinen. Hishamin seuraaja, al-Hakam, emiirinä vuodet 796-822, oli hirmuvaltias. Hänen oli pakko korottaa veroja pitääkseen yllä vakinaista armeijaa. Niinpä vuonna 818 Córdoban esikaupunkialueiden älymystö, käsityöläiset ja työläiset nousivat kapinaan itsevaltiasta al-Hakamia vastaan. Al-Hakam kukisti kapinan ja hävitti koko Córdoban esikaupunkialueen maan tasalle. Itsevaltias oli koonnut 6.000 orjan palkkasoturiarmeijan.
Tähän aikaan Córdoban emiraatti käsitti Espanjan lukuunottamatta pohjoisen Asturiasta, Navarraa ja Barcelonaa.
Asturia-Léonin monarkian ensimmäinen edustaja Pelayo oli voittanut maurit vuonna 722 Covadongassa.
Navarran Sancho III osti rauhan suojelemalla muslimihallitsijoita ja maksamalla verot muslimeille. Barcelona oli saanut itsenäisyyden vuonna 874.
Al-Hakamin seuraaja oli hänen poikansa Abd al-Rahman II, hallitsijana vuosina 822-852. Hänen kautensa oli al-Andalusin hedelmällisimpiä ja loistavimpia aikoja. Kaupunkien rikas kulttuurielämä houkutteli hienostuneita ja oppineita kaikista islamilaisen maailman kolkista, kuin myös kristitystä Euroopasta. Hänen poikansa Muhammed I rakennutti linnoituksensa pieneen kylään nimeltä Madrid 800-luvun lopulla. Juhana II ja Henrik IV käyttivät linnoitusta säännöllisenä asuinpaikkanaan. Filip II julisti Madridin pääkaupungiksi vuonna 1561.
Muhammed I:n aikana, vuosina 852-886, Córdoban kristillisissä piireissä alettiin huolestua islamilaisten tapojen ja kulttuurin yleistymisestä.
Vuodet 886-912 olivat sotaista ja kapinallista aikaa. Maa ajautui poliittisen hajoamisen partaalle. Hallitsija Abd Allah (889-912) onnistui kuitenkin valitsemaan oikean seuraajan, kaksikymmenvuotiaan pojanpoikansa Abd al-Rahmanin, Abd al-Rahman III (912-961).
Isä oli arabi ja äiti baskilainen jalkavaimo. Hän oli älykäs ja voimakas. Hän palautti Sevillan valtakuntaansa ja vahvisti asemiaan myös pohjoisessa.
Abd al-Rahman III antaa vastauksen myös kysymykseen, miksi Ceuta ja Melilla kuuluvat tänä päivänä Espanjalle. Välttyäkseen pohjoisafrikkalaisen fatimidikalifikunnan mahdollisilta hyökkäyksiltä hän valloitti vuonna 927 Melillan, vuonna 931 Ceutan ja vuonna 951 vielä Tangerinkin ja katkaisi uskonnolliset yhteydet Bagdadiin.
Elämänsä loppupuolella Córdoban kalifikunta hallitsi selkeästi koko Iberian niemimaata. Pohjoisen alueet, Léon, Kastilia ja Navarra maksoivat veronsa kalifille. Abd al-Rahman III kuoli 15.10.961 72-vuotiaana. Hänen kerrotaan olleen uskomattoman rikas. Abd al-Rahman III on historian ensimmäinen hallitsija, joka joutui devalvoimaan rahayksikkönsä. Syynä tähän olivat jatkuvasti kasvaneet sotilaskulut.
Abd al-Rahman III:n poika, al-Hakam II (13.1.915-16.10.976) hallitsi al-Andalusia umaijadikauden oppineisuuden ja tieteen huippuaikaan (961-976). Hänen kirjastonsa käsitti yli 400.000 nidettä ja siihen aikaan Córdoba oli maailman kirjallisuuden keskus.
Al-Hakam II:n poika Hisham II oli vallassa ensin vuosina 976-1009 ja taas 1010-1013. Hisham II oli valtaan astuessaan 12-vuotias poika. Niinpä varsinaista valtaa käytti pojan jemeniläinen visiiri, al-Mansur (s.938-k. 1002). Oli tipalla, ettei koko Pyreneiden niemimaata alistettu silloin muslimien vallan alle. Al-Mansur kävi läpi 57 taistelua niemimaalla ja voitti ne kaikki. Barcelona ryöstetiin vuonna 985.
Santiago de Compostela ryöstettiin vuonna 997. Santiago de Compostelan tuomiokirkon kellot ryöstettiin silloin ja ripustettiin Córdoban Suureen Moskeijaan. Jatkuva taisteleminen tuli kuitenkin kalliiksi.
Pohjois-Espanjasta saadut verot ja sotasaaliit eivät riittäneet ja sotiminen ylittikin moninkertaisesti kuningaskuntien kestokyvyn.
Nyt valta alkoi vaihtua taajaan. Hisham II luopui vallasta Muhammed II:n hyväksi vuonna 1009. Berberijoukot syöksivät kuitenkin Muhammed II:n vallasta ja kalifiksi julistettiin Abd al-Rahman III:n pojanpoika Suleiman.
Suleiman (k.1016) hallitsi ensin vuosina 1009-1010 ja sitten vuosina 1013-1016. Abd al-Rahman IV oli vallassa 1017-1022. Abd al-Rahman V vuonna 1023. Muhammed III hallitsi 1023-1025. Hisham III 1026-1031.
Hisham III (k. 1036) oli heikko hallitsija. Córdoban kalifaatti hajosi käytännössä jo vuonna 1010 syttyneeseen sisällissotaan, mutta oli muodollisesti olemassa vuoteen 1031 saakka, jolloin Córdoban ylimystö vangitsi kalifi Hisham III:n ja lakkautti hänen virkansa.
Espanja hajosi ja jakautui pieniin valtioihin, joita hallitsivat ylimyssuvut ja sotilaskomentajat. Maahan värvätyt sotilaat ja kalifikunnan palvelijat asettuivat Almeríaan, Valenciaan ja Deniaan.
Berberit hallitsivat Málagaa, Algecirasta, Granadaa ja Rondaa.
Islamilainen Espanja ei loppunut vielä tähän, vaan kukoisti vielä 1100-luvullakin. Useimmat pikkuvaltiot selviytyivät hengissä vielä kaksi vuosisataa. Jakautuminen pikkuvaltioiksi tuli kuitenkin kalliiksi islamilaiselle Espanjalle. Kristityt valtiot, jotka vuoteen 1031 saakka olivat maksaneet veronsa muslimeille lähtivät nyt vuorostaan sotajalalle ja alkoivat periä veronsa pikkuvaltioilta. Tämä pakotti islamilaiset pyytämään apua Pohjois-Afrikasta.
Kastilian kuningas Alfonso VI valtasi vuonna 1085 Toledon, mikä pakotti islamilaisen Sevillan hallitsijan pyytämään apua Pohjois-Afrikasta, almoravideilta. Alfonso VI hävisi taistelut Zalacassa 1086 ja almoravidit valloittivat saman tien pikkuvaltiot ja yhdistivät Espanjan. Kaiken lisäksi Alfonso VI kuoli vuonna 1109 ja valtakunta jaettiin lasten kesken. Seurasi sisällyssota ja vallanperimyskiistoja.
Espanja pysyi nyt taas yhtenäisenä valtiona vuoteen 1144 saakka, milloin se hajosi jälleen pieniin palasiin. Berberien uskonnollisen liikkeen edustajat, almohadit kukistivat almoravidit al-Andalusissa vuonna 1146 ja pitivät valtaa vuoteen 1212, jolloin yhdistyneet kristityt armeijat voittivat heidät Las Navas de Tolosan taisteluissa. Tästä tappiostaan almohadit eivät toipuneet koskaan ja heidän nuori kalifi pysyttelikin Marrakeshissä.
Las Navasin jälkeen pohjoisen kuningaskunnat valtasivat kaikki islamilaisten alueet vuoteen 1266 mennessä, lukuunottamatta Granadan valtakuntaa, huolimatta siitä, että Aragoniassa oli Pietari II:n jälkeen viisivuotinen sisällissota ja Kastilian valtaistuinta tavoitteli jopa kuningas Ferdinand III:n isä, Alfonso IX.
Vuonna 1469 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat Aragonian kuningas Ferdinand II ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492 ja liittivät Aragoniaan ja Kastiliaan Granadan, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus (syntyi Genovassa ja oli genovalainen) löysi Amerikan. Vuoden 1492 merkittävyyttä lisäsi vielä Kastilian kieliopin ilmestyminen.
Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi.
