Francon aika

 
Espanjan uudet hallitsijat aloittivat uusimalla opetuksen ja koulutuksen.  6000 keskiasteen opettajaa ammuttiin ja 7000 vangittiin. Älymystö ja taiteilijat karkotettiin maasta.  Avioero säädettiin laittomaksi ja kirkollinen hääseremonia pakolliseksi.

Ainoan sallitun puolueen, falangistipuolueen (FE) jäsenmäärä kasvoi sodan aikana miljoonaan jäseneen.
Maaliskuussa 1942 lukuisat upseerit, maanomistajat ja virkamiehet vaativat kuninkaakseen Alfonso III:n poikaa Don Juan Borbón. Franco hajoitti opposition vuoden 1944 loppuun mennessä karkottamalla heitä maasta ja vangitsemalla heitä.
Syyskuussa Ranskassa asuvat vasemmistolaiset espanjalaiset kokosivat joukkonsa ja ylittivät Pyreneet, mutta hyökkäys torjuttiin.  Pohjois-Espanjassa toimi kuitenkin pieniä sissijoukkoja aina vuoteen 1951 asti.
Diktaattori Hitlerin kaatumisen jälkeen Ranska ilmaisi mielipiteensä Francosta sulkemalla Espanjan ja Ranskan erottavan rajalinjan maaliskuussa 1946.

YK:n yleiskokous vuonna 1946 kehotti kaikkia jäsenmaita sulkemaan suurlähetystönsä Madridissa, mikä päätöslausuma kumottiin vasta vuonna 1955.   Niinpä Franco julisti Espanjan kuningaskunnaksi 26.7.1947 kansanäänestyksen jälkeen.   Kansanäänestyksen tulosta tulkittiin siten, että Franco on elinikäinen hallitsija ja Don Juan de Borbónin poika Juan Carlos koulutettaisiin hänen seuraajakseen, mistä Franco oli sopinut Don Juan Borbónin kanssa.  Nyt muu maailma alkoi leppyä Francolle.  Ranskan raja avattiin. Espanja sopi USA:n kanssa sotilaallisesta yhteistyöstä.  YK kumosi vuoden 1946 päätöslauselman.  

Francolaisuuden alkuaika oli pelkkää taantumaa.  Vasta vuosina 1951-1973 Espanja alkoi kehittyä ja sellaisella vauhdilla, että samaan olivat muut Länsi-Euroopan maat käyttäneet sata vuotta, kunnes vuoden1973 öljyn hinnan nousu aiheutti maailmanlaajuisen lamakauden.  

Vuonna 1953 USA:n kanssa sovittuun sotilastukikohtasopimukseen oli sisältynyt rahoitus- ja talousapua koskeva osa.   USA:n apu onkin ollut Espanjan teollisuuden tärkein kasvutekijä.
Espanja hyväksyttiin YK:n jäseneksi vuonna 1955.

Vuodesta 1962 lähtien kansantulon ja omaisuustulojen vuosittainen kasvuvauhti oli seitsemän prosenttia vuodessa. No, sata vuotta olikin noustu yhden prosenttiyksikön vuosivauhdilla!    Suunniteltu kasvu perustui kuluttajaan.  Siksi teollisuustuotannossa panostettiin televisioihin, autoihin ja jääkaappeihin.   Vuonna 1962 Espanja haki ensimmäisen kerran Euroopan Unionin jäsennyyttä, minne maa hyväksyttiin 1986.
Johtavat teollisuudenhaarat olivat kemian-, teräs-, laivanrakennus-, auto- ja kodinkoneteollisuus,  jotka sitten laman alkaessa 1973 eniten myös kärsivät maailmantalouden taantumasta ja jälleen oli vuorossa yhden prosentin talouskasvu kymmenen vuoden ajan.

Talouden lama heikensi taas kerran uskoa Francon hallintoon.  Pääministeri Carrero Blanco, Francon luottomies,  murhattiin ETA:n toimesta  20.12.1973 räjäytyksessä Madridin keskustassa.   Ja paineita lisäsi Portugalin diktaattorin seuraajan  pääministerin Marcello José Caetanon heivaaminen syrjään neilikkavallankumouksessa  24.4.1974.   Franco joutui jälleen lepyttelemään kansaa ja nimitti koko valtakautensa ensimmäisen siviilin,  Carlos Arias Navarron pääministeriksi 12.2.1974.

ETA  (Euskadi ta Askatasasuna)  on baskien itsenäisyyttä ajava  vuonna 1959 perustettu järjestö vastustamaan Francon diktatuuria.  Aseellisen vastarinnan se aloitti 1960-luvulla.
Nykyinen, vuonna 1844 perustettu, Guardia Civil toimi Francisco Francon kansalliskaartina.

Francon aikana naiset menettivät vuoden 1931 perustuslaissa saavutetut oikeudet, tasa-arvon ja äänioikeuden.  Naisen rooli oli olla vaimo ja huolehtia kodista.
Naimisissa olevilla naisilla ei ollut pääsyä työmarkkinoille. Naimattoman naisen avioituminen aiheutti työpaikan menettämisen kuukausi ennen häitä.
Francon aika on aikaa, jolloin nainen ei voinut yksin nostaa rahaa edes avioparin yhteiseltä pankkitililtä.